Ajantaju

Yksin jäällä,
Ympärillä tasainen tyhjyys,
Viimassa ytimiin asti,
Jäljet luoksesi häilyen,
Muistat vain itsesi.

Otat askeleen,
Värjöttävää kylmää paeten,
Näet vain taaksesi,
Paljas jää edessäsi,
Ei reittiä perille.

Milloin tiedät olevasi,
Missä sinun tulee olla,
Odotetaanko sinua siellä?

Jatkatko jälkien katsomista,
Opien menneestä,
Luoden uutta polkuasi.

Jättäydytkö jäälle,
Kevään sulattaen altasi sen.

Onneksi osaat uida.

Erilainen

Heräät tänään,
Hukattu menneisyys taskussasi,
Huterat askelet tulevaan.

Onko onni olla erilainen,
rikkoa tavanomainen,
kärsiä ystävästä yksinäisestä,
uneen sinut sivellen.

Rikkautta on olla rehellinen,
varattomana eheys haaveena.
Ota mikä sinulle kuuluu.

Pakkasen hehku

Kuulas sinertävä talvipäivä,
Pakkasen jäädyttämä joen virta,
Kohisee lumen tuiskatessa.


Ikkunan tuollapuolen,
Lämpimän piiskan roihu,
Paukkuva napsahdus pakaran,
Pureutunut ihoon kylmänä.


Hehkuva kuumotus hellan,
Virtaa joki kohisten,
Vavahdus tutinaksi himokkaan,
Antautunut armottomalle, Sinulle.


Onni on tuntea,
Viipyvä hetki iätön,
Suojassa lämmön hehkuvan,
Sulkea silmänsä poski rinnallain.

Turmeltu

Turmeltu

Viattomuus,
lumivalkea kuulas pinta,
törmää vasten kadun pintaa,
teoksi anteeksiantamattomiksi,
merkiksi toiseen painaen ajoiksi,
hylättynä autiona kehyksenä,
sisältä auki revittynä,
sisin tunteettomana.

tahra,
unelmat pirstaleina,
varastaen menneen idyllin,
hiipuva synkkyys painautuen,
sylikkäin toivottomuuteen tulevaan,
mitäänsanomattomana.

muutos,
joka synnyinasumme pilannut,
vaatinut omaansa,
piittamattomana muista,
kylvänyt tuhon tulevan,
hetkessä,
kenen käsi nousee,
likaajana turmeltajan?

Sovittamattomat

Hetki juoksee odottavan,
Karkuun lähtisin kanssasi.
Halu päästä lähellesi,
pitää yhtä erossa sinut.
Kiirehdin, väkisin rinnallesi pyrin.
Yhtä aikaa maalissa, vailla voittajaa,
molemmat yhtä hajalla.

Punaiset kenkäsi,
sovittamattomana lattialla.
Yhteinen taival erkani.
Vain voittajat saavuttavat.

Onnen tonkija

Epätoivon siemen,
Muiden onnesta syntyi.
Sielu värisi kyynelistä.

Kaipaus kuristaa hitaasti,
Odotan, toivon, pelkään.
Haluan olla kylläinen, tarpeellinen.

Pakkomielteeni ahmii,
Kohta meidät nälkäiseksi kaluten.
Mikset ymmärrä, omi, syleile.

Hukkaan heitetystä,
Lohkeaisi pala, tyhjästä.
Hylättynä, tarpeettomana, käyttämättömänä.

Löydettynä romuna,
aarteena täyttymystä sykkien,
Onneksi autuaan hyväntekijänsä.

Rikottu

Antaudun,
Lasken suojani,
Tee mitä haluat.

Anna minun kiemurrella tuskassa,
Tukistettuna hiussuortuvat suorana,
Revittynä tämän maailman murheista.
Tuntea elämä verenä virtaavan.

Älä jätä tähän.
Älä hylkää.
Rakasta.
Korjaa minut.
Palauta luottamukseni,
tähän elämään.
Anna olla itseni.
Rikottu.

Mitättömyys

Tykytys, tämä voima kantajaa voimistaen.
Vakaana, tammenlailla tahtoni taipumaton.

Olet mitätön, vimmani alla.

Juuriltasi revin, istutan maahan minne haluan.
Tiedät nyt paikkasi, missä sinua koulin.
Kasvatan sinut otteeni alla.

Kaivatun ääni

Hän puhutteli minua,
Koski kuin ei muut,
Sytytti soinnun sisälläni.

Vaateeni päältä riisuttuna,
Paljaana kätesi alla,
Yhtyen lauluun yhteiseen.

Täyttymys rienaan mielen,
Sulautuen onnen ajattomuuteen,
Sinfonia tuutaten täysillä.

...

Sokeana uskossa ikuisen,
hengettömäksi toisen kuristetun,
Pihahdus epävireen kakofonian.

...

Hiljaisuus täyttää maiseman.

Kaipaus kestämätön kantajan,
Musertanut kaiken menetetyn.

Viipyy mielessä kadotettu,
Sulasoinnut yksin muistoinaan,
Erilleen ikuisuus meidät vei.

Hetki kohtausta

Tyyneys soljuu
vartalosi täyttäen.
Se muistaa kohtaamisen,
himon aistikkaan rajun.

Tunteille antautujan
seesteisyys valtaa.
Keho hiljalleen väristen,
muistuen matka äskeinen.

Kainaloon käpertyy
tiiviisti puristuen.
Tässä hetken täydellisen.

Olla vai unohtaa

Tunne, kun voisit pakahtua,
Ilman, minne sen purkaisit,
Painostus, kenelle sen jakaisit,
Huoli, sulkeutuvasta ymmärryksestä

Ollako tässä, tämän kanssa vaiko,
Unohdusta sisimpään pakaten, helpotuksena hetken

Pitkä kärsimys, vahvistaen
Jos ei itseään, niin ainakin valhetta

Hetki onnea...

Kepeä ja kipeä,
askel on onnellisen.
Löytänyt kadotetun,
toivotun ja odotetun.

Tässä hetkessä eläen,
pullantuoksuisena paakertaen.
Lämmön tuoksuna leijuen,
halaus keittiön syleilyssä.

Huomaavaisuudessa toisen,
mennyt haikeus haihtuen.
Mauksi maistajan,
hehkuunsa herkulliseksi kypsyen.

Olla tässä - toiselle

Toispuolinen...

Vastaamaton viesti,
kysymysmerkiksi muuttuu.
Odottajan ahdistus, toispuoleinen.
Tavoittiko toisen, ymmärsikö sen,
päättyikö taival,
ystävyys mykistykseen...

Arvoa annoin,
viestilleni Sinulle.
Heittäytyessäni tuntemattomaan, toispuoleiseen.
Kysymyksenä painaen, kävi miten,
pettymykseen valmistuen,
luopumisena ottaen...

Hiljaisuuden tämän, toispuoleisen.

Kipeää tekee...

Paljaana edessäsi -
tässä olen kaiken näet.
Ei lisättävää poistamattakaan mitään.
Ota tai jätä, älä leiki.

Kehtaatkin leikkiä -
kylmä viilto sisimmässä kiertää.
Otat vain parhaimmat puolet.
Jätät heikkouteni heitteille.

Hyödyke haluillesi -
itkeä hyväksikäytettynä nukkena voisin.
Lihainen halu, ei muuta.
Kuori pantavaksi muuten syrjäytetty.

Piiskaat merkkisi -
pakaroille hyväksikäytetyn raidat verille.
Vapina kihelmöi sietokyvyn aalloilla.
Kyynel vuolas sylkeen sekoittuu.

Vajoat tulvaan -
syleilyyn maan rakosen puristukseen.
Vapauden avaruus tyynenä purkautuu.
Olet ja voit täytenä tunteesta.

Ruumiisi vavisee -
jotain tuttua ulkoa katsoen.
Ympäröi tiivis kipu sen.
Palata tahdot takaisin et.
Edes hetken kipu ja murheet pois pitäen...

Tie kadotukseen... kunnes löydän Sinut

Nainen punaisissaan,
himonsa ajamana, lankeaa houkuteltuna
     kiellettyyn omenaan

Kuolemansyntisenä,
etääntyen Herrasta, lähestyen kadotustaan
    hukaten itsensä

Parissa ihmisten,
Keskellä arjen, maailman juhlan
   keskinkertaisuuden

Löytää uudelleen,
Herransa, leijonan, joukosta lampaiden
   harjaksikkaan

Täyttymys ja ilo,
ota minut, annan itseni sinulle...
Ja Hän otti

Saavuttaen kliimaksin, kysyen
"Miksi hylkäsin sinut? Mikä toi minut nyt takaisin luoksesi?"

HIMO

Olethan aina kulkenut rinnallain,
Tuntenut en sinua...

Käperryt, itket,
hoivassa Herran,
Olet löytänyt paikkasi,
Himossa Herraasi

Olemisesta, kuulumisesta ja mustasukkaisuudesta

Sinä olet minun,
Minä olen Sinun,
Me emme ole teidän,
Ettekä te meidän

Mitäs jos,
Sinä olisitkin teidän,
Miten kävisi meidän,
Me emme olisi,
Sinä ja minä,
Vaan minä,
Ja ne muut

Kestänkö sen,
Annanko anteeksi,
Olenko vaatimatta,
Toista rajaamatta

Että olisi taas,
Sinä ja minä...
Ja ne muut

Piina...

Odotus,
Kaipuu,
Pelko,
Ero,
Menetys

Nämä sinä kohtaat
Odottamatta, yllättäen, haluamattasi

Sinua piinaan yksin nautinnostani,
Kahlein,
Kivulla,
Nöyryyttäen,
Kalullani

Nämä sinä kohtaat,
Halustasi, vapaaehtoisesti, tarkoituksella

Voiko kaikki piina olla
Nautittavaa,
Kun sen tekee toisen vuoksi?

Ihon alle

Riisuin sinut alasti,
ajoin karvasikin,
kauniit vaaleat kutrisi,
päästäkseni lähemmäs sinua,
ihoasi hehkuvaa

Painauduin vasten selkääsi,
hyväilevää tuoksuasi siemaillen,
hengitin syvään,
miehekästä haluani huokuen

Halusin sisääsi,
ottaa sinut kokonaan,
täyttää sinut tahdollani,
omistaa ja rakastaa sinua

Purkautuen sinuun,
antaa elämän maistua huulillasi,
vailla huomisen murheita,
olla vain,

tässä ja nyt

Tunnustuksia...

Lukittu korulipas -
umpeen vuorattuna toiveiden kätköpaikassa.
Sykkien rintakehässä,
    vaimeana unholassa.

Ota minut tällaisena.
Sammutettu rakkauteni kytee vihana.


Pakotettuna paikallaan -
herätä, tee se varoen.
Kurkista lippaaseen,
    annan kaiken sen.

Mitään jäljelle ei jää.
Saituri pihtaisi köyhyyttään.


Merkitystä syvää -
varastettuja hetkiä runsauden puutarhassa.
Anteliaana, vuolaana,
    ahneena maailman.

Kaiken pitäisin.
Mitään en luovuttaisi.

Paitsi avaimen lippaaseeni.

Sinulle.

Sinä olet minun...

Tartuin sinuun,
En päästänyt irti kädestäsi.

Sinä olet minun.

Irti pyristeli,
Hieroen tuskaisena rimpuillen.

Päässyt irti et.

Varmaotteinen puristus,
Sinut pauloihinsa saattoi.

Eteerisenä huumaantuen.

Väkisin repien,
Irti sinusta päästäen.

Pihka parantaa haavat.

Naisen viettelys

Katseesi terävöityy,
Hengityksesi rauhoittuu,
Avaat hiuksesi vapaaksi,
Napit väistyvät paidaltasi,
Puheesi on silkkiä,
Kurvisi korostuu,
Puna kohoaa kasvoillesi,
Suusi avautuu.

Heikot vajoavat polvilleen edessäsi.

Ja miten onnellinen oletkaan,
päästessäsi ottajasi haltioimaksi,
rajun rankaisijan runkkaamaksi.

Hän ei polvistu.
Hän tekee sinusta haluamansa.

Nainen varpasillaan

Keskustelu kulkevi,
Kahvin suloisessa maussa.
Niitä näitä,
On pidellyt säitä.

Kesken yllättäen,
Arkiasioita hiljalleen pohtiessa.
Kuulet painokkaan,
Äänen ehtoa vailla.

Ajatus valahtaen,
Tunteet aistien sähköistyessä.
Yrität kerätä,
Kummastustasi ilmaan virittää.

Nostat pääsi,
Puhua voisit sanoa.
Katseen läpitunkevan,
Riisui sinut aikeistaan.

Värähtäen huokaisten,
Olo tuolilla vaikeutuen.
Miten löysikään,
Herra tämän sanoillaan.

Tunteet myllertäen,
Keho kireänä värähtäen.
Helpotusta soisi,
Kohdata haluta voisi.

Nyt riisuen,
Kummastukset tyhjäksi tekien.
Kengät makaavat,
Olet matkalla taivaisiin.

Sivallus

Sivallus.

Vuolas vaikerrus -
kuiva kyynel silmääsi kiiri.
Käsi kädessä vapautuksen huomaa.
Sinun kätesi on himo -
minun käteni on julmuus.

Sivallus.

Tunteet pinnassa -
syvälle haudatun nosteessa härmän.
Luovutan haaveeni uskoen sovitukseen.
Sinun kätesi on himo -
minun käteni on armollisuus.

Sivallus.

Köysien punoksessa -
sidottuna purkautuen kireys kasvoillasi.
Vapautusta anellen valahtaen taipumattona.
Sinun kätesi on himo -
minun käteni on ehdottomuus.

Sivallus. 

Terävänä aistien -
Mustaan pelkistyen huomiota etsien.
Yksinään piileskellen silmissä värikkyyden.
Sinun kätesi on himo -
minun käteni on johdatus.

Sivallus.
 
Äänessä alkukantaisen -
Käsi himoaan raukeana hoivaten.
Syliin nostaen pääsi painuen.
Sinun kätesi on tyytyväisyys -
Minun käteni on huolehtiva.

Tyyneys.