Hän puhutteli minua,
Koski kuin ei muut,
Sytytti soinnun sisälläni.
Vaateeni päältä riisuttuna,
Paljaana kätesi alla,
Yhtyen lauluun yhteiseen.
Täyttymys rienaan mielen,
Sulautuen onnen ajattomuuteen,
Sinfonia tuutaten täysillä.
...
Sokeana uskossa ikuisen,
hengettömäksi toisen kuristetun,
Pihahdus epävireen kakofonian.
...
Hiljaisuus täyttää maiseman.
Kaipaus kestämätön kantajan,
Musertanut kaiken menetetyn.
Viipyy mielessä kadotettu,
Sulasoinnut yksin muistoinaan,
Erilleen ikuisuus meidät vei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti