perjantai 12. joulukuuta 2014

Onnen tonkija

Epätoivon siemen,
Muiden onnesta syntyi.
Sielu värisi kyynelistä.

Kaipaus kuristaa hitaasti,
Odotan, toivon, pelkään.
Haluan olla kylläinen, tarpeellinen.

Pakkomielteeni ahmii,
Kohta meidät nälkäiseksi kaluten.
Mikset ymmärrä, omi, syleile.

Hukkaan heitetystä,
Lohkeaisi pala, tyhjästä.
Hylättynä, tarpeettomana, käyttämättömänä.

Löydettynä romuna,
aarteena täyttymystä sykkien,
Onneksi autuaan hyväntekijänsä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti